Aamuseitsemältä maaseudun rauhassa heittelen kivienlohkareita ja vanhaa rappauslevyä kottikärryyn, potkin isoimmat levyt palasiksi ennen kuormausta. Rullaan kottikärryt talon toiselle puolen, vatsanpohjaa myöten lihakset jännittyvät täpötäysien kärryjen kanssa polulla tasapainoillessa. Kippaan lastin monttuun, kippaaminen ei ole kovin hallittua kärryjen painon takia. Hyppään kivien perässä kuoppaan, tamppaan kasaa jaloilla. Vasaroin rappauslevyt murusiksi ja tasoitan murukasan pintaa. Noin 15 kottikärrykierroksen ja 6 tunnin jälkeen tavoite alkaa hahmottua: rakennan tasaista, autonmentävää tietä.
Kun saavun kotitalolle kello 14, teen tulen pesuhuoneen kaminaan, jotta kahden tunnin lämmityksen jälkeen olisi lämmin kylpy- ja pesuvesi. Viikkaan pyykit bambuorsilta omille paikoilleen, olen uurastuksesta liian poikki pesemään lisää pyykkiä. Pesen tiskit lounaan jäljiltä, yhdistän riisinkeittimien riisit samaan kulhoon, ja olen liian poikki laittamaan lisää riisiä kypsymään illallista varten. Muutan tatamiltani toiseen huoneeseen, luuttuan uuden huoneen lattian, kannan tavarani, ja olen liian poikki vaihtamaan lakanat.
Kahdeksalta laskeudun tatamilleni, heivaan hämähäkin seinästä pihalle, kokoan tavaroitani hieman enemmän kasaan jotta hiiri ei kipuaisi sekaan. Yö on hiljainen ja pimeä.