Puhelin soi. Aikuinen mies itkee, itkee, itkee. Please shoot me Janni please can you shoot me?
Olen keskellä varastohuonettamme pakkaamassa talvivaatteita illan jakeluun. Istuudun varaston portaille ja annan kaiken huomioni ihmiselle joka ei enää halua elää.
I am alone and I cry every night I can’t sleep. Please don’t leave me Janni.
Kuuntele minua. Minä en jätä sinua yksin. Minä ymmärrän että sinulla on paha olla ja minä olen nyt tässä ja kuuntelen sinua. Minä autan sinua. Minä olen tässä ja minä haluan että sinä voit hyvin.
—
Puhelin piippaa. Viesti 16-vuotiaalta syyrialaiselta, joka matkusti Serbiaan setänsä kanssa. Setä käytti poikaa hyväkseen päästäkseen rajanylityslistalla alkupäähän, ja vuoronumeronsa tullen jätti pojan taakseen ja lähti yksin Unkariin. Poika on ollut nyt kuukauden yksin telttaleirissä, ensimmäistä kertaa elämässään pitämässä huolta itsestään.
All people abandoned me my uncle.
I do not want anyone help me I will fight on my own I do not have anyone all the people abandoned me.
I have no heart beats. I lost everything.
Viimeksi tavatessani pojan hän kertoi ettei syö juuri mitään. Kun kysyin miksi ei, hän osoitti päätään ja sydäntään. Problem here and problem here.
Puhelin piippaa taas.
I need a Mama.
—
Raskainta on olla jatkuvasti läsnä, olla tukena ja turvana heille jotka ovat romahtamaisillaan.