Olen Subotican kaupungissa Unkarin rajan kupeessa. Kelebijan raja-asemalta 10 kilometrin päästä päästetään Unkariin 15 pakolaista per päivä, saman verran Horgosin raja-asemalta hieman idempää. Koko Serbiassa on nyt 6300 halukasta rajanylittäjää, osa odottanut jo kuukausia omaa vuoroaan. Jonotus toimii vuoronumerosysteemillä, mutta läpi pääsee pääasiassa perheitä, ja vain 1-2 yksinmatkustavaa aikuista per päivä. Suurin osa odottaa vuoroaan Horgosin, Subotican ja Kelebijan leireissä. Jotkut pelkäävät poliisia ja piilottelevat vanhoissa junanvaunuissa rautatieaseman kupeessa, toiset hylätyssä tehtaassa kauempana kaupungin laitamilla.
Sallittujen rajanylittäjien määrän huhutaan laskevan 10:een per raja-asema. Samaan aikaan Kreikasta saapuu hissuksiin uutta väkeä, ja Unkarista ja muualta EU:sta karkotetaan Serbiaan heitä jotka ovat yrittäneet rajan yli omia reittejään ja jääneet kiinni. Väkimäärä kasvaa.
Työskentelen Fresh Response -nimiselle NGO:lle, jonka päätehtävä on jakaa tuoretta ruokaa tovereille leirissä ja epävirallisissa piilopaikoissa. Kaksi omenaa, kaksi sipulia, banaani, paprika ja tomaatti. Kaksi omenaa, kaksi sipulia, banaani, paprika ja tomaatti. Kaksi omenaa, kaksi sipulia, banaani, paprika ja tomaatti… Joka päivä pakkaamme 170 pussia vihanneksia ja hedelmiä jaettavaksi aikuisille Suboticassa, joka toinen päivä viemme 100 pussia Kelebijaan ja joka toinen Horgosiin. Piilottelevien toverien tilannetta käymme katsomassa muutaman päivän välein.
Ilman meitä leireissä syötäisiin joka aamu leipää ja purkkisardiineja, lounaalla annos pastaa tai pikanuudelia ja illalla kulhollinen keittoa. Joka päivä.