Aina kun Aleppo on uutisissa, ajattelen yhtä tiettyä perhettä. Isä, äiti ja kolme tytärtä sodan ja hävityksen keskellä.
Tapasin perheen pojat keväällä Ateenassa. Nuorempi veljistä pakeni raskaiden henkilökohtaisten syiden takia, vanhempi ”vain” sotaa. Olen vieläkin yhteydessä veljeksiin. He ovat saaneet turvapaikan Euroopasta ja aloittavat uutta elämää. Välillä melko hukassa, yksinäisinä, uuteen kulttuuriin totutellen.
Toisella veljistä on yksi kauneimpia sydämiä mitä olen nähnyt. Hän menetti sodalle lähes kaiken entisestä elämästään: oman kodin, yrityksen ja kihlatun.
Toisella veljistä on erittäin terävä ja sopivasti nöyrä mieli oppia jatkuvasti uutta. Kun tapasimme, hän ei enää luottanut kehenkään. Sota opettaa, että kaikki voivat olla vihollisia, hän sanoi. Keväällä opettelimme uudelleen luottamaan.
Pray for my family, veljekset sanovat kun taistelut kiihtyvät. My heart is with your family, vastaan.
Kuvat ovat veljesten siskon ottamia Aleppossa.
