Olemme eläneet nyt kaksi päivää punaisella vyöhykkeellä, sanoo avustusorganisaatiomme perustaja tänään kokouksessa ja katsoo suoraan silmiin. Hän puhuu Libanonin poliittisen tilanteen äkillisestä kuohumisesta pääministerin ilmoitettua erostaan lauantaina Saudi-Arabiasta käsin.
Libanonilaisten huulilla kuiskivat spekulaatiot tulevaisuudesta, jo entuudestaan poliittisesti epävakaan maan yksi tukipilari on yhtäkkiä romahtanut. Ilmassa leijuu epäselvyys siitä erosiko pääministeri omasta tahdostaan vai häntä suurempien auktoriteettien kiristämänä, onko kaiken takana vain Saudi-Arabian ja USA:n pyrkimys saattaa Libanon sotaan? Onko pääministeri jäänyt Saudeihin turvallisuutensa vuoksi vai siksi että hänetkin pidätettiin maassa “sattumalta samaan aikaan” tapahtuneen pidätysaallon myötä?
Konkreettinen merkki Libanonin yhtäkkisestä varautumisesta taloudelliseen(kin) kriisiin on pankkien kieltäytyminen suurten rahamäärien käteisnostoista. Parempi pitää raha pankeissa, emme tiedä mitä tapahtuu. Yleisen sekasorron pelko on aistittavissa, sillä uutta sunnipääministeriä on paikallisten mielestä likimain mahdoton löytää. Libanonin lain mukaan presidentti on aina maroniittikristitty, pääministeri sunni ja parlamentin puhemies shia.
Vuonna 2006 Israelin ja Libanonin sodan syttyessä kaikki muuttui 24 tunnissa, sanoo organisaatiomme perustaja. Lentokenttä suljettiin silmänräpäyksessä, yhtäkkiä koko maa oli poikkeustilassa. Keskustelemme maastapoistumisstrategioista mikäli sota syttyisi, ja vaihtoehtoja on kaksi: Niistä mieluisampi on porukan evakuointi Pohjois-Libanoniin Tripolin kaupunkiin, josta kulkee lautta Turkkiin. Mutta mikäli tiet olisivat suljettu, tukikohdastamme on alle 20 kilometrin matka paeta Syyriaan.