Luuletko, että vielä joku päivä sekoan täysin, hän kysyy ja nostaa katseensa lautaseltaan. Hän ei ole syönyt lähes kahteen päivään, ei siksi etteikö hänen kotonaan olisi ruokaa vaan siksi että ei maistu. Nyt olen kasannut hänen lautasensa kukkuroilleen riisiä ja peittänyt keon itsetehdyillä falafeleilla.
Olemme juuri saapuneet hänen ensimmäiseltä vierailultaan psykologilla. Sinne lähteminen vaati yli kuukauden mittaisen keskustelun siitä, onko psykologeilla mitään arvoa. Kuukauden aikana hänen kuntonsa on romahtanut, hän on laihtunut olemattomiin, hänen puheensa tummenneet ja yöunensa kadonneet.
Keskustelu päättyi viimein edellisyönä kello 5 siihen että hän itki, syytteli piittaamattomuudesta, hyvästeli kuin viimeistä kertaa ja paiskasi puhelimensa dramaattisesti maahan kotitaloni edessä. Hän oli viestittänyt läpi yön että hänen on saatava tavata ja puhua, ja minä yritin ylläpitää rajaa kohtuudesta työajoissa ja siitä minkä verran jaksan kuunnella toisen kohtuuttomuutta.
Puren hammasta, niin kuin hänen kanssaan monta kertaa ennenkin. Juttele sinä vaan, minä rauhallisesti kuuntelen vaikka se sattuu minuakin. Hän puhuu elämän merkityksettömyydestä niin usein etten voi laskea häntä yksin ennen kuin hän rauhoittuu, vaikka mieleni tekisi kääntyä ympäri ja sulkea ovi perässäni.
Seuraavana päivänä haen hänet kotoaan psykologin tapaamiseen. Hän on hiljainen ja kysyy, olenko vihainen. En ole, sanon, ja huomaan ajattelevani että en vihainen mutta vain hirveän väsynyt pitämään häntä elossa. Hän sanoo vihdoin ymmärtäneensä että hän tarvitsee ammattilaisen apua. Että aamulla muistellessaan käyttäytymistään öisellä kadulla hän ei voinut uskoa että se ihminen oli ollut hän itse. Ensimmäistä kertaa hän puhuu psykologin tapaamisesta suopeasti astellessamme sinne keskipäivän auringossa.
Hän katsoo minua edelleen riisilautasensa yli. En usko että sekoat, sanon. Mutta syöhän, tarvitset ruokaa. Hän katselee vaiteliain ja arvostavin silmin ja syö suurin lusikallisin. Joka kerta jakaessaan aterian kanssani hän on uusi ihminen, niinä hetkinä nöyrä, rauhallinen ja kiitollinen.