Tällä viikolla tuli kuluneeksi vuosi siitä kun painoin kodin oven kiinni ja suuntasin Lesboksen saarelle, rinkka uutena kotina. Ihmeellisintä vuodessa on se, että kaikki kokemani on tosiaan tapahtunut vain yhden vuoden aikana, aavikon beduiinielämästä Egeanmeren kuolonuhreihin, EU:n ulkopolitiikasta Jordanian mellakoissa palavaan pikkukaupunkiin, Lapin rauhasta ja hiljaisuudesta Serbian rajan raadollisuuteen.
Lesboksen saarelta kaikki alkoi. Odotellaan horisontin kahta pakolaisvenettä rantautuviksi.
Lesboksen epävirallissa pakolaisleirissä vaatetin merestä tulleet 1,5 kuukauden ajan.
Mikä ihmisarvo?
Pakolaislasten kanssa touhuaminen oli yllättävän kuluttavaa. He imivät ahnaasti kaiken lämmön ja rakkauden minkä vain pystyivät.
Jordaniassa huilaamassa kuumilla lähteillä.
Jordanian aavikot vei sydämen. Kokonaisvaltainen mielen ja ruumiin lepo!
Muutin yksin aavikolle 5 päiväksi lähes 35 C helteessä. Tein pitkiä päivävaelluksia pitkin aavikkoa.
Takaisin beduiinien pariin. Hiekalla, kivillä ja vuohenpapanoilla saa hyvän pelin aikaiseksi.
Ruokahetki beduiinien kanssa. Oikea käsi ruokaan ja sit suuhun. Toista kunnes maha täysi.
Libanonin historiaa Syyrian rajan tuntumassa.
Serbian-Unkarin rajalla, tiimi testaamassa uusia autonrenkaista tehtyjä tulisijoja.
Serbian tovereita rajuissa oloissa.
Paluu Kreikkaan ja englannin tuntien aloittaminen kolmessa eri pakolaistalossa.
