Ensimmäisenä tervetulotoivotusten jälkeen kuulemme, että arabian opiskelu Palestiinassa on poliittinen kannanotto. Ja se on totta. Ennen saapumistani saan palestiinalaiselta yliopistoltani viisisivuisen dokumentin maahantuloon valmistautumisesta. Siinä kerrotaan, että Tel Avivin lentokentällä haastatellaan huolellisesti jokainen ja että Palestiinassa opiskelun tai edes oleskelun mainitseminen on riski.
Opiskelu kampuksella on erilaista kuin mihin olette tottuneet. Jonain päivänä kuulette arkiaherruksenne lomassa siitä, että Israelin sotilaat ovat taas laittaneet opiskelijoitamme vankilaan. Kuulette siitä, että taas joku oppilas on tapettu. Yksi opiskelijamme on ollut vankilassa jo 20 vuotta. Hänen lukukausimaksunsa on edelleen merkattu hänen nimelleen yliopiston tilillä. Me odotamme häntä takaisin.
Kuulemme yliopiston pyörittämisen arkisista vaikeuksista: Vuosikausia opettaneiden professoreiden työviisumeita on evätty ja liikkuminen estetään Israelin asettamien checkpointien läpi satunnaisina päivinä. Oppikirjojen tuominen riittävissä määrin Länsirannikolle on estetty.
Kouluttamatonta kansaa on helpompi alistaa, mutta koulutettu kansa tietää ja taistelee oikeuksistaan. Israelin etu on hankaloittaa koulutustamme. Meidän opiskelijamme opiskelevat monisteista eivätkä oikeista oppikirjoista, mutta olemme siitä huolimatta koko Palestiinan ykkösyliopisto ja arabimaailman parhaimmistoa.
He puhuvat Israelin armeijan raideista kampuksella, ne ovat yleistyneet vuosien 2017-2018 aikana. Yleensä sotilaat tulevat öisin ja tuhoavat oppimateriaaleja ja kaiken Palestiinaan viittaavan. Viimeisimmässä journalisteiksi naamioituneet sotilaat tulivat keskellä päivää ja pidättivät oppilaskunnan edustajan samalla, kun kampuksen porteilla ammuttiin.
Kampuksella keskellä on muistokivi, johon on kirjoitettu pitkä lista nimiä ja teksti: nämä opiskelijamme kuolivat oikeuksiensa puolesta.