Sotilaiden juttusilla

Vierailen pikkukylässä perheessä, jonka auton kyydissä liftasin edellisviikolla kylästä toiseen Palestiinan kukkuloilla. Paluumatkalla kotiin jään jumiin checkpointille, jossa Israelin sotilaat ovat sulkeneet tien ja palestiinalaisten autojono odottaa malttamattomana tapahtumien kulkua. Alueella on usein kahakoita paikallisten ja sotilaiden välillä, sillä alueelle on pystytetty suuri setlementti joka on riistänyt ja kasvaessaan edelleen riistää paikallisten maita. Kävelen päästä varpaisiin aseistautuneiden sotilaiden luo ja kyselen tilannetta. Puren huulta – meinaan vahingossa puhua heille arabiaa ja tiedän, että siitä seuraisi lähinnä ongelmia. Palestiinalaiset katsovat kauempaa, mitä tapahtuu.

Määräys on että portti pysyy kiinni, kertoo sotilas. Kyselen monta kertaa, että miksi niin ja kuinkahan kauan tässä kestää, kunnes sotilaan silmissä vilahtaa laupeus turistia kohtaan. Hän kysyy, onko koko taksi täynnä turisteja, mutta kuullessaan että matkustan henkilöautossa paikallisen kyydissä, laupeus hälvenee. Kerro kuskillesi että portti pysyy kiinni, sanoo sotilas.

***

Hebronin kaupungissa vierailen perheessä, jonka taloa ympäröivät israelilaiset uudisasukkaat. Perheelle on tarjottu 4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria talonsa myymisestä juutalaisille, mutta – kuten tyypillistä – palestiinalaiset eivät myy tonttejaan mistään hinnasta israelilaisille. Toista sataa laitonta siirtokuntaa palestiinalaisten mailla on enemmän kuin tarpeeksi.

Perheen mies on toista kertaa naimisissa; ensimmäisen vaimon sotilas ampui heidän talonsa katolle, kun vaimo meni tarkistamaan vesitankin tilannetta. Heidän syntymätön lapsensa saatiin pelastettua. Heidän poikansa kasvoille on heitetty kauppareissulla happoa ja heidän juutalaiset naapurinsa heittävät ikkunoistaan roskaa heidän talonsa eteen. Juutalaiset uhkailevat, mutta minä en taivu, sanoo isäntä

***

Bussissa Jerusalemiin tapaan avuliaan palestiinalaisen nuorukaisen, joka on palestiinalaiseksi matkustellut paljon. Hän kertoo, kuinka ulkomailla puhuessaan ihmisille miehityksen alla elämisestä monet eivät usko häntä. Ymmärrän häntä, sillä muistan kuinka muutamia kuukausia sitten minunkin oli vaikea käsittää, miten paljon ja monimuotoista rotusortoa täällä voikaan olla. Samasta syystä siitä kaikesta on niin vaikea kirjoittaa blogiin: vaikka kuinka kirjoittaisin, se kaikki on vain jäävuoren huippu, eikä tee oikeutta palestiinalaisille.

Ihminen vs. ihminen

“You have a house, and I have none. You have celebrations, but I have none. Why can’t we play together?”
-Mahmoud Darwish, palestiinalaisrunoilija

Herätessäni mietin, mikä viikonpäivä tänään on – onko alueellemme tänään vedenjakelua, vai ehkä vasta huomenna? Vai ylihuomenna vai ei silloinkaan? Pyykkikonetta ei tohdi pistää päälle kuin päivinä, jolloin vesitankkeihin tulee uutta vettä. Minun asuinalueellani sitä saa kolmena päivänä viikossa.

Vieressä israelilaiset saavat vettä rajattomasti. Kun palestiinalaiset kärsivät kuivuudesta, israelilaisten vehreissä siirtokunnissa kasvatetaan puita ja puutarhoja ja uidaan uima-altaissa. 

Mistä tietää, käveleekö palestiinalais- vai israelilaisalueella?
Siitä, että palestiinalaisten rakennusten kattoja peittävät suuret vesisäiliöt, ja maa on kuivuudesta lähes puuton.

Kysyn israelilaisilta, miksi palestiinalaisille ei anneta riittävästi vettä elämiseen ja viljelyyn. Miksi Israel estää palestiinalaisten pääsyn joelle ja heidän omiin pohjavesiinsä?

Koska vettä ei riitä kaikille, joku ehdottaa. Siksikö Israelilla olisi oikeus laittaa palestiinalaiset elämään alle WHO:n suositteleman kohtuullisen vedenkulutuksen? Israelilainen käyttää keskimäärin neljä kertaa enemmän vettä kuin palestiinalainen. Miksi teidän lapsenne uivat uima-altaissa kun Palestiinassa ei voida viljellä vedenpuutteessa maata? He eivät osaa vastata, mutta arvelevat, että heidän hallituksellaan on joku hyvä syy.

Palestiinalaiset tietävät, mikä se syy on. “Israel syö Palestiinaa pala kerrallaan, he pakottavat viljelijät jättämään maansa ja maalaiset muuttamaan kaupunkeihin. He haluavat ihmiset hallittaviin nippuihin ja vapauttavat maatamme omaan käyttöönsä.” Kaikkia niitä 250 israelilaista siirtokuntaa ja etuvartioasemaa, jotka sijaitsevat palestiinalaisten mailla, kansainvälinen oikeus pitää laittomina.

Takaisin yliopistoon

Ensimmäisenä tervetulotoivotusten jälkeen kuulemme, että arabian opiskelu Palestiinassa on poliittinen kannanotto. Ja se on totta. Ennen saapumistani saan palestiinalaiselta yliopistoltani viisisivuisen dokumentin maahantuloon valmistautumisesta. Siinä kerrotaan, että Tel Avivin lentokentällä haastatellaan huolellisesti jokainen ja että Palestiinassa opiskelun tai edes oleskelun mainitseminen on riski.

Opiskelu kampuksella on erilaista kuin mihin olette tottuneet. Jonain päivänä kuulette arkiaherruksenne lomassa siitä, että Israelin sotilaat ovat taas laittaneet opiskelijoitamme vankilaan. Kuulette siitä, että taas joku oppilas on tapettu. Yksi opiskelijamme on ollut vankilassa jo 20 vuotta. Hänen lukukausimaksunsa on edelleen merkattu hänen nimelleen yliopiston tilillä. Me odotamme häntä takaisin.

Kuulemme yliopiston pyörittämisen arkisista vaikeuksista: Vuosikausia opettaneiden professoreiden työviisumeita on evätty ja liikkuminen estetään Israelin asettamien checkpointien läpi satunnaisina päivinä. Oppikirjojen tuominen riittävissä määrin Länsirannikolle on estetty.

Kouluttamatonta kansaa on helpompi alistaa, mutta koulutettu kansa tietää ja taistelee oikeuksistaan. Israelin etu on hankaloittaa koulutustamme. Meidän opiskelijamme opiskelevat monisteista eivätkä oikeista oppikirjoista, mutta olemme siitä huolimatta koko Palestiinan ykkösyliopisto ja arabimaailman parhaimmistoa.

He puhuvat Israelin armeijan raideista kampuksella, ne ovat yleistyneet vuosien 2017-2018 aikana. Yleensä sotilaat tulevat öisin ja tuhoavat oppimateriaaleja ja kaiken Palestiinaan viittaavan. Viimeisimmässä journalisteiksi naamioituneet sotilaat tulivat keskellä päivää ja pidättivät oppilaskunnan edustajan samalla, kun kampuksen porteilla ammuttiin.

Kampuksella keskellä on muistokivi, johon on kirjoitettu pitkä lista nimiä ja teksti: nämä opiskelijamme kuolivat oikeuksiensa puolesta.