Vierailen pikkukylässä perheessä, jonka auton kyydissä liftasin edellisviikolla kylästä toiseen Palestiinan kukkuloilla. Paluumatkalla kotiin jään jumiin checkpointille, jossa Israelin sotilaat ovat sulkeneet tien ja palestiinalaisten autojono odottaa malttamattomana tapahtumien kulkua. Alueella on usein kahakoita paikallisten ja sotilaiden välillä, sillä alueelle on pystytetty suuri setlementti joka on riistänyt ja kasvaessaan edelleen riistää paikallisten maita. Kävelen päästä varpaisiin aseistautuneiden sotilaiden luo ja kyselen tilannetta. Puren huulta – meinaan vahingossa puhua heille arabiaa ja tiedän, että siitä seuraisi lähinnä ongelmia. Palestiinalaiset katsovat kauempaa, mitä tapahtuu.
Määräys on että portti pysyy kiinni, kertoo sotilas. Kyselen monta kertaa, että miksi niin ja kuinkahan kauan tässä kestää, kunnes sotilaan silmissä vilahtaa laupeus turistia kohtaan. Hän kysyy, onko koko taksi täynnä turisteja, mutta kuullessaan että matkustan henkilöautossa paikallisen kyydissä, laupeus hälvenee. Kerro kuskillesi että portti pysyy kiinni, sanoo sotilas.
***
Hebronin kaupungissa vierailen perheessä, jonka taloa ympäröivät israelilaiset uudisasukkaat. Perheelle on tarjottu 4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria talonsa myymisestä juutalaisille, mutta – kuten tyypillistä – palestiinalaiset eivät myy tonttejaan mistään hinnasta israelilaisille. Toista sataa laitonta siirtokuntaa palestiinalaisten mailla on enemmän kuin tarpeeksi.
Perheen mies on toista kertaa naimisissa; ensimmäisen vaimon sotilas ampui heidän talonsa katolle, kun vaimo meni tarkistamaan vesitankin tilannetta. Heidän syntymätön lapsensa saatiin pelastettua. Heidän poikansa kasvoille on heitetty kauppareissulla happoa ja heidän juutalaiset naapurinsa heittävät ikkunoistaan roskaa heidän talonsa eteen. Juutalaiset uhkailevat, mutta minä en taivu, sanoo isäntä
***
Bussissa Jerusalemiin tapaan avuliaan palestiinalaisen nuorukaisen, joka on palestiinalaiseksi matkustellut paljon. Hän kertoo, kuinka ulkomailla puhuessaan ihmisille miehityksen alla elämisestä monet eivät usko häntä. Ymmärrän häntä, sillä muistan kuinka muutamia kuukausia sitten minunkin oli vaikea käsittää, miten paljon ja monimuotoista rotusortoa täällä voikaan olla. Samasta syystä siitä kaikesta on niin vaikea kirjoittaa blogiin: vaikka kuinka kirjoittaisin, se kaikki on vain jäävuoren huippu, eikä tee oikeutta palestiinalaisille.